Espanjankurssin ohjelmaan kuului Icodin tunnelikäynti. Tämä Cueva del Viento on tulivuoren purkauksen aikaisten laavavirtojen aikaansaama tunneli, jota näytetään vierailijoille. Laavavirrat ovat kuivuessaan muodostaneet erilaisia kerroksia, luolia ja onkaloita, joita on maan alla lukuisia. Tunnelit ja luolat ovat aikoinaan toimineet mm. alkuperäiskansojen asuinpaikkoina. Luolilla on myös tärkeä asema saaren vesivarojen kerääjäjänä.
Icodin tunneli oli havumetsävyöhykkeellä, tässä kanarianmäntyjä.
Muutama vuosi sitten saarella roihusi suuri metsäpalo. Nämäkin männyt ovat pinnaltaan mustuneet, mutta onneksi puut toipuvat pian ja alkavat kasvattaa uusia neulasia.
Luolaan menimme kypärin ja otsalampuin varustautuneina, muutoin kulkeminen siellä olisikin ollut mahdotonta.
Tässä yksi laavavirtojen muodostamista onkaloista. Kuivuessaan laava jähmettyy joskus porrasmaisiksi kerroksiksi. Luola oli kostea: vesipisaroita tipahteli katosta.
Kuljimme maan alla alaspäin puolisen kilometriä. Joiltain kohdin luola oli melko ahdas.
Opas kertoi luolien synnystä paitsi opastuskeskuksessa, myös maan alla. Mieleenpainuvaa oli myös hetki, jolloin sammutimme kaikki lamput ja kuuntelimme pimeydessä hiljaisuutta: vesipisaroiden ääniä, ilmavirran kosketusta iholla, luolan tuoksua.
Toinen kohde ekskursiollamme oli bodega Sauzalissa.
Saimme pienet tapakset ja viinimaistiaiset, minkä jälkeen meille näytettiin tilat ja selostettiin viininvalmistusprosessi kokonaisuudessaan. Hieno ja siisti paikka, mutta minua ei miellytä se, että kierroksen lopuksi pääsee pois vain viinimyymälän kautta. En siis ostanut mitään.
Calima, afrikkalainen hiekkatuuli, teki horisontin sameaksi.
Mantelipuun kukkia oli vielä! Sain sittenkin kuvan, vaikka jo luulin, että en ehdi nähdä niitä tänä keväänä. Kauniita olivat. 
