Kemin kaupungintalo. Kun olin lapsi, luulin, että kaupungintalo tarkoittaa aina kaupungin korkeinta taloa. Hämmästyin, kun sain tietää, että niin ei ollutkaan. Uudenvuoden ilotulitus ammuttiin lapsuudessani aina kaupungintalon katolta, se oli hienoa ja vähän pelottavaakin.Kemi on syntymäkaupunkini, mutta en tunne olevani sieltä kotoisin. Minulla on lappilaisen identiteetti, olen pohjoissuomalainen. (Täytyy miettiä näitä identiteettiasioita nyt muuton kynnyksellä).
Sitten hissillä näköalatasanteelle 13. kerrokseen katsomaan maisemia.
Kemin rautatieasema, rakennettu 1903. Jokohan kohta saisin VR:n sponsoroimaan blogiani, sillä niin paljon olen näistä juna-asioista kirjoittanut? Mutta realiteetti on, että pohjoisen ihmisen on aina matkattava ensin etelään, yleensä Helsinkiin, kun lähtee matkalle, suuntasipa sitten lähelle tai kauas.
Valtakatu ja taustalla entinen Kemi-yhtiö (mikä lienee nykyään nimeltään?), jossa melkein kaikki kemiläiset ovat entiseen aikaan olleet töissä.
Ja pohjoisen rata, josta niin lukemattomat kerrat olen matkustanut Kemijärvelle, Rovaniemelle ja joskus Tornioonkin.
Sisäsatamaa, Kemin meri, nyt jo alkusyksyn hiljaiseloa.
Millainen on se lappilaisen identiteetti kun olen noilta nurkilta kotoisin. Onko se erilainen kuin esim. Oululaisen.
VastaaPoistaOlen kyllä huomannut, että ainakin savolaiseen identiteettiin on eroja. Mutta kun on hieman tuota muutakin verenperintöä. Muodostuukohan se
identiteetti paikan mukaan, ei niinkään verenperintönä.
Ajattelisin, että identiteetti on se, minkä tuntee omakseen, tunne siitä, mihin kuuluu tai mitä on. Minua ei ole Oulu ottanut omakseen näinä vuosikymmeninä, koen olevani pohjoisen "tyttö".
VastaaPoistaSama syntymäkaupunki ja kokemusta kemiläisyydestä meillä. Junalla matkaan tunteja laskematta, siinä kun meni yleensä yö tai päivä. Mikä siinä, että Oulu ei oikein tunnu kodilta? Samaa ihmettelen, täällä pitkään asuneena ja vaikka ystäviäkin jo on paljon. terveisin anja
VastaaPoista