Nie ja rekisteröinti

Tänään olen rekisteröitynyt Puertossa oleskelevaksi Policia Nacionalissa ja saanut myös NIE -numeron, sen kunniaksi kakkua iso pala rantakahvilassa.

Tässä näkymä nykyisen asunnon parvekkeelta: kalasatama ja meri. Hellesää +28, siestaa on mukava viettää varjossa. Jokohan huomenna ehtisi uimaan? Kännykkä- ja nettiliittymää ja pankkiasioita on kuitenkin selviteltävä ensin.

Día mundial del turismo

Eilen Puertossa vietettiin maailman turistipäivää. Sen kunniaksi kaduilla jaettiin ruusuja ja minimunkkeja.

Merivesialtaiden lähellä oli päivän kunniaksi kanarialainen kansantanssiesitys ja loppuhuipentumaksi yleisöä huiskittiin kinkun mallisilla tyynyillä ja kaikkialle tupsuteltiin talkkia tanssin ja musiikin lomassa. Se oli hauskaa, mutta monia tempauksia täällä saa silmät ymmyrkäisenä ihmetellä (aiemminkin koettu).

Pomppulento Puertoon

Huom! Matkaväsymyksestä tai jet lagista :) johtuen tämänpäiväinen teksti kulkee alhaalta ylöspäin, joten lue niin. Käännän, jos ja kun ehdin, oikeaan järjestykseen myöhemmin.

Ja lopulta perillä! Puertossa kesä, +23 astetta varjossa, ihmiset kesätamineissaan ja ystävällisiä, kuten aina.

Sitten Spanairilla kohti Reina Sofiaa Teneriffalle.

Parasta Barcelonan T1:ssä olivat sisäpihat, joihin pääsi viettämään siestaa (maassa maan tavalla). Napsauta kuvaa nähdäksesi paremmin muutkin lepääjät. Kuuden tunnin odotus sujui melko mukavasti, vaikka kelloa käännettiinkin taaksepäin.

Barcelonan uudessa terminaali 1:ssä oli uutta ja hienoa. 50 kauppaa (hienostomyymälöitä - ei siis minulle) ja 26 ravintolaa (jotakin ruokaa piti kyllä saada).

Blue1 on muuten ihan ok, mutta enää ei saa edes vettä ilmaiseksi (ei muuten Finnairillakaan viimeksi). Maisemat ei kuitenkaan maksa ja ne ovat upeita.

Lähtö Helsingistä Barcelonaan: myös muita muuttolintuja oli lähdössä samalla koneella.

Lentokenttähotellissa Helsinki-Vantaalla

Lentokenttähotellin matto oli mielestäni aika ärsyttävän värinen, ja nettikin oli huonosti toimiva.

Suomi-Seuralla (Mariankatu 8 - siellä on tämä hieno vanhanaikainen hissi) oli infopäivä ulkomaille muutosta, sieltä haalin vielä muutamat tiedon muruset tälle matkalle. Osoitteenkin vaihdoin, joten saan Suomen Silta -lehden Kanarialle (jäsenetu).

Aamulla aikaisin koneeseen ja kohti Barcelonaa.

Pukuja

Kylmän yön jälkeen maa on pukeutunut kuuraan.
Minä jatkan pakkaamista.

Otanko mukaan itämaisen tanssin hepeneitä? Karnevaalit ovat taas helmikuussa, ja ehkä itämaisen harrastajia löytyy Kanarialtakin.

Otanko Peräpohjolan puvun? Otan, itsenäisyyspäiväjuhliin, tietysti. Puvulla on perinteitä ja voi olla, että suomalaisuus saa uuden merkityksen omassa mielessä ulkomailla ollessa. Niin ne ajat ja ajatukset muuttuvat: nuorena oltiin internationalisteja - mutta ollaan toki vieläkin.

Sininen laukku

Pakkasin matkalaukun niin täyteen, että se ratkesi saumoistaan. Paljon se oli maailmaa nähnyt, ja tuli siis aika luopua siitä punaisesta. Uusi laukku ja uusi pakkaaminen, 20 kg on lopulta aika vähän.

Lähdön haikeutta, mutta samalla myös uuden odotusta. Raesade ja luvattu hallayö auttavat muistamaan sen, mitä on täällä tulossa: syksy ja talvi. Vuokralaiset ovat asettuneet asumaan kotiini, viikko vielä lähtöön.

Säätila tänään

Ulkona palelee. Sisällä matkakuumetta. Kompensoivatko ne toinen toisensa?

Muuttajat

Linnut parveilevat jo.

Ne ovat pian lähdössä.

Niin ovat myös talvipakolaiset: muuttoilmoitus on jo tehty.

Kemissä kaupungintalon katolla

Kemin kaupungintalo. Kun olin lapsi, luulin, että kaupungintalo tarkoittaa aina kaupungin korkeinta taloa. Hämmästyin, kun sain tietää, että niin ei ollutkaan. Uudenvuoden ilotulitus ammuttiin lapsuudessani aina kaupungintalon katolta, se oli hienoa ja vähän pelottavaakin.

Kemi on syntymäkaupunkini, mutta en tunne olevani sieltä kotoisin. Minulla on lappilaisen identiteetti, olen pohjoissuomalainen. (Täytyy miettiä näitä identiteettiasioita nyt muuton kynnyksellä).

Sitten hissillä näköalatasanteelle 13. kerrokseen katsomaan maisemia.

Kemin rautatieasema, rakennettu 1903. Jokohan kohta saisin VR:n sponsoroimaan blogiani, sillä niin paljon olen näistä juna-asioista kirjoittanut? Mutta realiteetti on, että pohjoisen ihmisen on aina matkattava ensin etelään, yleensä Helsinkiin, kun lähtee matkalle, suuntasipa sitten lähelle tai kauas.

Valtakatu ja taustalla entinen Kemi-yhtiö (mikä lienee nykyään nimeltään?), jossa melkein kaikki kemiläiset ovat entiseen aikaan olleet töissä.

Ja pohjoisen rata, josta niin lukemattomat kerrat olen matkustanut Kemijärvelle, Rovaniemelle ja joskus Tornioonkin.

Sisäsatamaa, Kemin meri, nyt jo alkusyksyn hiljaiseloa.

Syyssadetta ja Walon valoa

Syksyn sateet ovat alkaneet; yritän vangita niitä kamerallani.

Putoavia pisaroita, sain ne kiinni!

- Lähtöön kolme viikkoa. Mukaan otettavaksi hieman käytetyt tanssikengät, joissa on nyt hienot uudet kimaltelevat hilesilikonipäkiäpehmusteet, siksi kuva.

Walon valot ovat kutsuneet minua tanssikursseille jo yli vuoden. Olen löytänyt sieltä tanssin ilon, mutta uskon, että se majailee myös Puertossa tavalla tai toisella (ehkäpä salsaa...).

Matkalaukkuja pakkaamaan

Tässä 090909 päivitetty matkalaukun pakkauskuva...

Aloittelin matkalaukkujen pakkaamista: yksi ruumaan, yksi käsipakaasi, käsilaukku, vyölaukku ja raahattava (lue: kannettava=läppäri). Aloitan ajoissa, sillä luulen, että joudun pakkaamaan laukut moneen kertaan, koska todennäköisesti tulen katumapäälle valinnoissani. Helpottavaa on se, että asunto on vuokrattu maan tavan mukaan täysin kalustettuna, liinavaatteineen, astioineen. Vain oma henkilökohtainen omaisuus on otettava mukaan. Mutta mitä on se tärkein?

Akvarellinappeja ja -paperia olen jo pakannut mukaan, ne ovat kevyitä ja hyvä ensiapu, jos maalaushalu yllättää. Tekisi mieli ottaa myös akryyli- tai öljyvärit, maalausteline, ja kaikki ne "aarteet", joita olen vuosien varrella kerännyt taidetarkoituksiin, mutta se on nyt mahdotonta.